Onko parempaa tapaa katsella nähtävyyksiä, keskittyä oman toimintakyvyn ylläpitämiseen ja viettää aikaa kavereiden kanssa kuin vaeltaminen?….. Ei..
Majaniemi – Syvä-valkjärvi – Ylämään jalokivimuseo
SUNNUNTAI 16.07 1800
Matka alkoi sunnuntaina klo 1830. Kokoonnuimme majaniemeen josta sightseeing saisi alkunsa. Partiomme sisälsi viisi innokasta taistelijaa jotka odottivat kovasti tätä arjen irtiottoa. Matkan kestoksi ajateltiin Su ip – Ke ap, jotta saisimme myös rauhassa nuohota ja tutkia linnoitteita, sekä välillä vaan ottaa rennosti.
Ensimmäisenä suunnaksi otettiin vahtivuori jossa oli tarkoitus syödä, huoltaa ja pitää ensimmäinen pidempi tauko. Pakollisten selfiesulkeisten jälkeen matka alkoi.
Matka aloiltiin hyvässä hengessä, vauhti oli kova (n. 5.3 km/h) kun vapaudesta riemastuneet taistelijat tarpoivat eteenpäin linjaa. Nähtävyyksiä ei vielä alkumatkalla paljon ollutkaan, joskin muutama linnoite, panssariesteitä ja mieleenpainuvimpana pesukone kallion päällä. Hiekkatie kun päättyi (jota aiemmin jo paikalle saavuttiin) pidettiinkin sitten asiaankuuluva taktiikkapalaveri suunnasta johon täytyisi lähteä.
Reitin varrelle osunut palo-asema löytyi, sen jälkeen opasteiden laatu parani sen verran että pääsimme kivuttomasti Harjun oppimiskeskukselle. Hetken pyöriskelyn jälkeen jatkoimme matkaa kohti vahtivuorta.
Saavuimme vahtivuorelle noin klo 2015. Kengät lähtivät välittömästi jaloista ja laitoimme pyödän koreaksi. Jetboilit pöhisivät ja nautimme välipalaa kuin aateliset. Seuraavaksi etapiksi valitsimme Matsun laavun jossa yöpyisimme.
Saapuminen vahtivuorelle (avaa uuteen välilehteen)
Matkalta alkoi löytyä lisääntyvissä määrin linnoitteita ja juoksuhautoja, ei nyt sentään jokaisessa käyty mutta toki muutamissa kävimme ahkerasti ihmettelemässä.
Noin 2300 saavuimme matsun laavulle. Ensimmäisenä nuotioon tulet ja keittimet porisemaan. Ruokailun päälle maistui lepo, osalla laavussa ja osalla riippumatoissa.
Maanantai 17.07 0700
Heräsimme virkeinä uuteen päivään. Tarkoitus olisi lähteä liikkelle klo 0830 ja päätyä Bunkkerimuseolle jossa nauttisimme virvokkeita sekä täydentäisimme vesivarastot. Myös päivänvalossa tuli huomattua että Matsun laavun vieressä löytyy tutkittava rakennelma.
Matkaa laavulta museolle oli pari kilometriä, matka taittui nopeasti ja saavuimmekin jo hyvissä ajoin museolle.
Hetken ihmettelyn jälkeen siirryimme kafeterian puolelle jossa kuola valuen jokainen kaatoi itselleen täyden kupin tuoretta kahvia. Kylkiäisiä jouduimme hetken odottamaan mutta reipas henkilökunta järjesteli meille herkkuja kahvin kanssa, samalla täytellen meidän ehtyneet vesivarannot. Kahvin lomassa mieli karkasi takaisin nuoruusvuosiin kun huomasimme miten asiallisia leikkikaluja vieraileville lapsille oli järjestetty:
Ankaran ”kestityksen” jälkeen kiitimme kohteliaasti emäntiä ja poistuimme pihamaalle reppujen luokse. Jokunen vierailija kävi kanssamme haastelemassa ja toivotteli hyvää matkaa. Pääsimmepä ryhmäkuvaankin erään vierailijan toimesta! Matka jatkui sokerihumalassa ja hurmoksessa museon maittavista eväistä.
Seuraavaksi mielekästä katseltavaa löytyi Saarasjärven lähellä olevasta bunkkerista nro 152. Kello oli 1200.
Pimeää videota pimeästä luolasta (avaa uuteen välilehteen)
Lyhyen tutkiskelun jälkeen jatkoimme taas matkaa. Seuraava pysähdys olisi säkäjärvellä jossa ruokailtaisiin ja pidettäisiin taas pidempi tauko.
Taas löysimme kuitenkin mielenkiintoisen linnoitteen jota kävimme ihmettelemässä. Hetken ihmettelyn jälkeen jatkoimme taas matkaa. Pimeissä luolissa kun ei oikein ole paljon kuvattavaa, kuvasin kuitenkin kranaattiluukun. Kiva yllätys sille joka väkivalloin haluaisi tulla sisään bunkkeriin pahat mielessä..
Noin 1345 saavuimme taukopaikalle, Säkäjärven seurantalolle.
Huolto käyntiin, kuivaa sukkaa jalkaan. Seuraava paikka johon tähtäisimme olisi Pyyhinlampi jossa olisi mahdollisuus uida! Tätä oli odotettu. Keli kun oli ollut suhteellisen hyvä ja lämmin joten uiminen tekisi hyvää.
Virkistävän tauon jälkeen pysähdyimme taas ihailemaan nähtävyyksiä, samalla raju sadekuuro iski asemiimme. Onneksi olimme jo päässeet metsän suojaan. Samalla myös huollettiin yhden taistelijan polvea, aikaisempi vamma alkoi ikävästi oireilla.
Rakenteesta löytyi satamäärin poltettuja kynttilöitä sekä mielenkiintoisia puurakennelmia… Ristin eteen oli tehty jonkunlainen koroke. Erittäin mielenkiintoista..
Saavuimme vihdoin Pyyhinlammelle noin klo 1615. Nyt olisi aika virkistäytyä.
on uitu (avaa uuteen välilehteen)
Lammella vietettiin aika jonkun verran, Pideltiin sadetta sekä yksi taistelija joutui luovuttamaan polvivamman takia. Otimme pienet nokoset, jotkut söivät ja odottelimme kyytiä saapuvaksi haavoittuneelle. Myös lammelle eksyi vaeltava pariskunta jotka myös tulivat pitelemään sadetta. He olivat myös olleet samaan aikaan majoittuneina Matsun laavulla kun me siellä olimme. Naapureita siis!
Sade alkoi hellittämään ja toveri oli evakuoitu. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa kohti Jermulaa jossa olisi myös samalla vesitäydennys. Saavuimme Jermulaan 2135.
Seuraava pysäkki olisi Miehikkälän Salpalinja museo. Reilu tunti myöhemmin saavuimme paikalle. Oli taas hetki aikaa ihmetellä ja tutustua alueeseen. Suosittelen käymään silloin kun museo on avoinna, illalla paikat eivät ole auki..
Salpalinjamuseo (avaa uuteen välilehteen)
Matkaa olisi vielä jonkunverran. Sihkankallion laavu toimisi tämän yön tukikohtana. Saavuimme hieman ennen puoltayötä paikalle. Eipä taas muuta kuin tulet ja ruokaa sekä varusteiden kuivatusta. Matkalla liikuttiin paljon polvikorkuisessa heinikossa joka oli todella märkää. Näin ollen myös vaatteet olivat saaneet oman osansa sateesta, joskin maan kautta. Säätiedotus lupasi sadetta ja ukkosta. Oli siis hyvä syy nukkua pitkään.
TIISTAI 18.07 0900
Heräilin noin 0900. Vihdoin päivänvalossa oli selvää kuinka hienoon paikkaan olimme tulleet. Ukkosesta tai muusta ei ollut tietoakaan.
Aloitimme kukin tahollamme aamiaisella ja kahvilla, samalla miettien seuraavaa siirtymistä. Siirtyisimme Muhikkoon. Siellä olisi ollut tilaussaunakin mutta eipäs tullut aikaisemmin mieleen. Olisihan se ollut mahtavaa käydä vielä saunassakin reissun lomassa!
Matkaan päästiin ja saavuimme Muhikkoon noin 1215. Majalta löytyi tilaussaunan lisäksi kota jossa olisi voinut grillata. Pidimme lyhyen tauon koska tarkoitus olisi siirtyä Takamaan laavulle jossa ruokailtaisiin ja pideltäisiin mahdollista sadetta. Ukkonen paukkui ikävästi horisontissa ja saderintama lähestyi koko ajan.
1239 Matka jatkui kohti laavua, ukkosen jyrinässä.
1330 Miehitimme Takamaan laavun. Pidot käyntiin! Luvassa ruokailua ja rötväämistä. Itsekin nukuin pienet päikkärit laavussa.
Aloitimme matkan jatkamisen noin klo 1500. Ukkonen jyrähteli astetta kovemmin ja sateen mahdollisuus tuntui kasvavan koko ajan. Seuraava paikka jossa pysähtyisimme olisi salpalinjan päätöspaikka, Syvä-Valkjärvi.
Matkalta löytyi vielä asiaankuuluvasti lisää panssariesteitä
syvä-valkjärvi (avaa uuteen välilehteen)
Tässä vaiheessa oli matkaa taiteltu 57km. Alkoi juuri sopivasti sataa enemmän. Silti oli pakko ottaa vielä pakollinen selfie matkan toisesta päästä
Klo oli tässä vaiheessa 1600. Oli ilmeisen selvää ettei meidän kannattaisi tarpeettomasti venyttää reissua keskiviikolle, koska matkaa olisi tosiaan noin 20km jäljellä. Siirtyminen tapahtuisi pitkin hiekkatietä kohti ylämaan jalokivimuseota josta meidät noudettaisiin. Nopea varmistus että kyydit saataisiin paikalle klo 2100 ja sopivasti sateen vähän yltyessä lähdimme matkaan.
Matka taittui joutuisasti. Kuitenkin märät varsikengät tekivät tepposet ja niin minäkin sain rakot molempiin jalkoihini. Eikä tämä ole vitsi, ensimmäinen kerta elämässäni! Pidimme huoltotaukoa ja parsin jalkani kasaan tovereiden tukiessa.
Hivenen aikataulu venyi mutta hyvän psyykkauksen vuoksi sain taas uutta virtaa ja näin ollen viimeisellä 5km matkalla vauhti nousi taas lähtötasolle (5.3 km/h) Toki taistelukiima kohosi myös kun tiesimme että matkaa finaalin olisi todella vähän!
75km takana (avaa uuteen välilehteen)
Noin 2130 päättyi hieno maakuntamatka, kiitos kaikille, uutta reissua odotellessa!
